Kirjoitan valokuvan mieleeni tuomia ajatuksia ihmisistä ja valokuvan aikakaudesta.
Vuonna 1937 vallitsi lievä nousukausi. Takana olivat 1930-luvun lama, kieltolakivuodet ja vuoden 1918 tapahtumat, jotka Verlassa koskettivat jokaista perhettä. Osa perheistä asui tehtaan asunnoissa ja Jaalan puolella monilla oli oma tontti ja talo.
Heinäkuun helteisenä naistenviikkona tutkiskelin valokuvaa Verlan tehtaan työntekijöistä vuodelta 1937.
Kuvassa on 60 henkilöä tehtaan työntekijöistä, joista puolet on eturivissä seisovia naisia. Näiden lisäksi ajattelin niitäkin naisia, jotka eivät näy kuvassa. Useat kuvan henkilöistä on tunnistettu ja nimetty. Kuva ja nimet herättävät monenlaisia ajatuksia. Tehtaan johtoa ja konttorihenkilökuntaa kuvassa ei ole. Hiomomestari Otto Richter seisoo kuvan oikeassa reunassa.
Vanhimmat kuvassa olevat henkilöt ovat syntyneet 1890-luvulla ja nuorimmat ovat parikymppisiä. Naisten joukossa on tätini Enni ja Rauha, jotka vielä asuivat Verlassa vanhempiensa kanssa ja muuttivat myöhemmin muualle. Kuvassa ovat heidän serkkunsa Elli ja Salli, jotka tulivat kävellen töihin yli viiden kilometrin päästä. He elivät ikäneitoina syntymäkodissaan yli 90-vuotiaiksi vuosisadan loppuun saakka. Naisten joukossa on muutama yksinhuoltaja, joiden lapsista huolehtivat kuvasta puuttuvat kotiäidit. Muutamien naisten nimien perään on merkitty myös tuleva sukunimi, kun olivat menneet naimisiin tehtaalla työskentelevän miehen kanssa.
Kuvan henkilöistä monet olivat käyneet Verlan tehtaan kansakoulun, joka jatkoi toimintaansa 1920-luvulle saakka. Heidän tietonsa ja taitonsa olivat erilaiset kuin heidän vanhemmillaan, joiden monia jälkeläisiä on kuvassa. Sukupolvienketju jatkui tehtaan lopettamiseen saakka ja osittain sen jälkeen, kun seuraava kolmas tai neljäs sukupolvi palveli yhtiötä tehdasmuseon ja lomakylän aikana.
Taustasta päätellen kuva on otettu kesällä ja asut kertovat tehtävistä tehtaalla. Tummissa asuissa olevat naiset ovat olleet töissä tehtaassa kokoomakoneilla ja vaaleissa asuissa olevat kesäkuivaamossa tai vastaavissa tehtävissä. Kuvasta puuttuvat ne työntekijät, jotka sillä hetkellä ovat töissä ja työmiesten vaimot, jotka kotonaan hoitivat lapsia ja tekivät taloustöitä, kuten puutarhanhoitoa ja vastaavaa. Näiden naisten merkitys unohdetaan helposti.
Tehtaalla oli 130 työntekijää ja kylässä oli noin kolmesataa asukasta, joista puolet lapsia ja nuorisoa. Työmatkat tehtiin yleensä kävellen. Muita pitempiä matkoja varten joillakin miehillä oli polkupyörä. Yhtiö oli 1920-luvulla rakennuttanut uuden voimalaitoksen, jonka tuottamalla sähköllä kävivät tehtaan koneet ja valaistiin työhuoneet. Monien työläisten asunnoissa roikkui katosta valaisin, jonka 25:n kynttilän (25W) lamppu valaisi jotenkin pimeinä aikoina.
Vuonna 1937 Verlassa oli molemmilla puolilla kansakoulu noin kahden kilometrin päässä toisistaan. Palveluista huolehti useampi kauppa ja liikenteestä usea linja-autovuoro, joilla pääsi Voikkaalle, Kouvolaan tai Lahteen saakka. Selänpään asemalla kulki henkilöjunia kymmenen junavuoroa vuorokaudessa, viisi kumpaankin suuntaan. Pohjoiseen menevillä junilla pääsi Mikkeliin, Kuopioon, Iisalmeen ja Kontiomäelle saakka. Etelään menevät junat veivät Kouvolaan ja sieltä eteenpäin Helsinkiin, Viipuriin ja muualle. Jaalan puolen asukkaiden lääninhallitus oli Helsingissä. Valkealan puolen asukkaiden lääninhallitus ja sairaala oli Viipurissa. Läänien raja kulki Verlan läpi virtaavassa joessa.
Tiedonvälityksestä huolehti Kouvolan Sanomat, joka ilmestyi tiistaina, torstaina ja lauantaina. Lisäksi työntekijöille tuli Kymi-Yhtymä lehti, joka alkoi 1936 ilmestyä kaksi kertaa vuodessa. Aluksi lehdessä oli muutama uutinen yhtymän tehtaista ja henkilöistä sekä paljon tuloksia urheilukilpailuista. Vuonna 1937 konttoripäällikkö Ilmonen kirjoitti lehteen ensimmäiset juttunsa Verlan tehtaasta ja sen historiasta. Muutaman tunnin radiolähetykset alkoivat 1920-luvulla. Ohjelmassa oli pääasiassa esitelmiä, musiikkia ja vähän uutisia, joiden kuunteleminen etenkin kesäaikana oli vähäistä.
Nuorison ja työntekijöiden harrastuksissa oli urheilulla merkittävä osa. Suomi oli tuolloin urheilun suurvalta ja oli aikaisemmissa olympialaisissa saanut useita mitaleita. Vuoden 1936 talviolympialaisissa saatiin kuusi mitalia ja Berliinissä 19 mitalia ja mitalitilastossa viides sija. Merkittävä oli 10 000 metrin kolmosvoitto, jossa kaksi juoksijaa, Salminen ja Askola, olivat Kouvolan seudulta. Tämä innosti tehtaan työntekijöitäkin urheilemaan ja osallistumaan Kymiyhtymän tehtaiden välisiin kilpailuihin. Kuvassa ovat Eino Vesa ja Erno Moberg, jotka kahden muun lisäksi olivat Verlan joukkueessa.
Voimistelu- ja urheiluseura Verlan Kiri innosti kyläläisiä urheilemaan monessa lajissa kesällä ja talvella. Toimintansa se rahoitti järjestämällä arpajaisia, kilpailuja ja monenlaisia juhlia, jotka pidettiin Jaalassa ja Selänpäässä, koska Verlan Seuratalo oli asuinkäytössä 1950-luvulle saakka.
Hannu Pukkila
Arkistoahmatti, joka kirjoittaa Verlan tehtaaseen liittyvistä ihmisistä ja asioista