Hugo Neuman 1847-1906

Hugo Neuman (1847-1906)

Kesällä 1871 Verlaan saapui nuorimies Hugo Neuman, vajaan vuoden työkokemuksella. Aiemmin hän oli opiskellut teknistä alaa Vaasassa ja Zürichissä. Helmikuussa 1872 hän perusti Verlan ensimmäisen puuhiomon Verla fabriksbolag tehdasyhtiön, jonka vastuunalainen yhtiömies hän oli. Yhtiössä oli lisäksi kolme muuta yhtiömiestä.

Kuka oli tuo Verlaan saapunut 24-vuotias mies?
Hugo Alexander Neuman syntyi Oulussa 17.2.1847. Isä oli merikapteeni Lars Neuman ja äiti Kaisa Sofia Wacklin.
Lars Neuman kuoli Gibraltarilla 10.3. 1852 koleraan. Äiti Kaisa jäi yksin huolehtimaan 5-vuotiaasta Hugosta ja tämän 7-vuotiaasta veljestä Frans Johanista. Äidin tukena olivat poikien kummit ja tädit. Pojat kuuluivat merenkulkijasukuun. Heidän isoisänsä oli ollut useilla aluksilla kapteenina ja toiminut Oulun merimieshuoneen asiamiehenä. Poikien isä ja tämän veljet Henrik ja Jonas olivat merikapteeneita. Hugon veli Frans Johan jatkoi suvun perinteitä ja aloitti merenkulkijauransa 12-vuotiaana. Hugo valitsi itselleen toisenlaisen uran.

Neumannien talo sijaitsi Oulussa Ojakadun varrella, tontilla 12. Viereisessä korttelissa oli alkeiskoulu ja lähistöllä kirkko ja varakkaan kummin Frans Johan Franzenin komea talo. Pojat viettivät lapsuutensa kaupungissa, jossa oli kivettyjä katuja, joita valaisivat muutamat lyhdyt. Öisin kaduilta kuuluivat palovahtien täydentunnin merkkihuudot. Lapsuudessa merkittävin tapahtuma oli Krimin sodan aikainen pako lähiseudulle, kun englantilaiset laivat tulivat kaupunkiin. Kauemmaksikin näkyivät savut, jotka englantilaisten sytyttämät tervatynnyrit, laudat ja palavat laivat saivat aikaiseksi. Nuoruuteen kuuluivat kaukomaita seilanneiden merimiesten kertomukset ja Oulun Wiikko-Sanomien opettavaiset kertomukset ja uutiset.

Hugo kävi alkeiskoulun Oulussa ja lähti hakemaan lisäoppia Vaasan teknilliseen reaalikouluun syksyllä 1862. Todennäköisesti hänen taloudellisena tukenaan on ollut kumminsa kauppaneuvos Frans Johan Franzen. Reaalikoulun tehtävänä oli antaa oppilaille "yhteisten alkutietoin kanssa myös opetuksia erinäisissä tietoaineissa, jotka likinnä koskevat hantverkistöjä ja fabriikkeja". Samalla luokalla olivat lasitehtailijan poika Alfred Sjöberg Pirttikylästä ja Valdemar Conradi Turusta. Valdemarin isä Johan Jacob Conradi oli moninkertainen Alaskan purjehtija ja Kap Hornin kiertäjä. Alfred Sjöberg ja J. J. Conradi olivat myöhemmin Verla fabriksbolagin yhtiömiehiä.

Hugo sai päästötodistuksen Vaasasta hyvillä arvosanoilla kesäkuussa 1865. Hän päätti jatkaa opintojaan Zürichin polyteknisessä instituutissa, koska Suomessa ei vielä vastaavaa opetusta ollut. Heinäkuun lopulla Hugo astui Oulussa höyrylaivaan, joka saapui Turkuun kolme päivää myöhemmin. Siellä hän tapasi Vaasan opiskelutoverinsa Valdemar Conradin ja sai tämän isän J.J. Conradin kirjoittaman esteettömyystodistuksen opiskelua varten. Todistusta tarvittiin, koska 18-vuotias Hugo oli silloin alaikäinen. Todennäköisesti Hugo jatkoi matkaansa J.J. Conradin kipparoimalla höyryaluksella Pietariin ja sieltä edelleen junalla eteenpäin. Rautatie Pietarista Berliiniin oli valmistunut jo vuonna 1861, eikä matka kestänyt lehtitietojen mukaan kuin 64 tuntia. Lokakuussa 1865 Hugo ilmoittautui opiskelemaan Zürichissä. Siellä hän suoritti esikurssin lukukaudella 1865-66 ja sen jälkeen opiskeli mekaanisella II-osastolla kolme vuotta erinomaisin arvosanoin.

Vähän ennen valmistumistaan tammikuun lopulla 1870 Hugo ilmoitti lähtevänsä Suomeen. Kuukautta myöhemmin hän oli jo Helsingissä ja aloitti huhtikuussa insinöörinä Riihimäki-Pietari ratatyömaalla, Viipurin länsipuolella. Radan valmistumisen jälkeen hän työskenteli neljä kuukautta Pietarissa Putilovin tehtaiden teknisessä toimistossa. Syyskuussa 1870 vihittiin rautatie Helsingistä Pietariin ja Suomi oli vihdoinkin yhdistetty Eurooppaan, kuten lehdet uutisoivat. Radan lähellä olevat Kymijoen kosket vallattiin muutamassa kuukaudessa saman vuoden lopulla.

Siviili-insinööri, vapaaherra Reinhold Munck huomasi Verlassa valtaamatta olevan kosken ja tullimyllyn, jonka omistivat Paavolan veljekset. Toukokuussa 1871 hän osti heiltä myllyn 5.000 markalla. Kauppaan kuuluivat myös talo, tontti ja perunamaat sekä irtain. Todennäköisesti asiasta oli neuvoteltu Hugo Neumanin kanssa, sillä heinäkuussa hän siirsi kirjansa Oulusta Iittiin, Jaalan kylään. Lahjakkaalla ja monitaitoisella insinöörillä oli mielessään valmiit suunnitelmat tehdasta ja elämäänsä varten.

Muutettuaan kirjansa Verlaan, Hugo palasi takaisin Sveitsiin. Hän meni siellä elokuussa naimisiin Johanna Rahnin kanssa, ja tuli 17-vuotiaan vaimonsa kanssa Verlaan syyskuussa. Hugo jatkoi tehtaan suunnittelua ja oli yhteydessä kanavainsinööri Höökin kanssa. Alkuvuodesta 1872 olivat suunnitelmat valmiit ja helmikuussa perustettiin Turussa Verlan ensimmäinen tehdasyhtiö, jossa Hugon lisäksi yhtiömiehinä olivat varakas Vaasan opiskelutoveri Alfred Sjöberg, kofferikapteeni J. J. Conradi ja vapaaherra Reinhold Munck, joka oli ostanut Verlan tullimyllyn.

Syksyllä 1872 Verlan ensimmäinen tehdas sai senaatilta luvan aloittaa toimintansa. Lokakuussa syntyi Hugon ja Johannan ensimmäinen tytär Johanna Louise Vilhelmina, joka kastettiin Helsingissä. Tyttären 12 kummin joukossa olivat äiti Johannan omaiset ja läheiset Sveitsistä. Verlan yhtiömiehistä kummeina olivat Reinhold Munck ja Alfred Sjöberg äitinsä kanssa. Myös J.J. Conradin poika Valdemar ja tytär Matilda olivat kummeina, samoin isä Hugon lähiomaiset.
Hugo Neuman perheineen oli nyt Verlassa ja merkitty kirkonkirjoihin nimekkeen Verla Fabrik alle.
Lokakuussa 1872 näytti tulevaisuus lupaavalta Hugon perheen ja uuden tehtaan toiminnan kannalta.

Verlan ensimmäistä tehdasta koettelivat monenlaiset vastoinkäymiset. Huhtikuussa 1874 Hugo Neumanille tarjoutui tilaisuus lähteä toimistoinsinööriksi Hämeenlinna-Tampere-Turku rautatietyömaalle. Hugo tarttui mahdollisuuteen päästä nauttimaan säännöllistä vuosipalkkaa. Hän jätti tehtaan Hannoverissa opiskelleen insinööri Valdemar Conradin hoidettavaksi. Kuukautta myöhemmin, keskiviikkona 6. päivä toukokuuta ensimmäinen tehdas paloi. Palanut tehdas oli vakuutettu venäläisessä palovakuutusyhtiössä. Jäljelle jäi tullimylly, koskitontti ja turbiini. Tehdasyhtiön yhtiömiehet saivat uutta mietittävää.

Hannu Pukkila
Arkistoahmatti, joka kirjoittaa Verlan tehtaisiin liittyvistä ihmisistä ja erikoisuuksista.