Harmaa Rudolf

Harmaa Rudolf
Kummituksia, jaaha, vai niin

Kuka Pytingissä kummittelee? Rakennus on valmistunut vuonna 1885, joten vastaisin, että silloin se on todennäköisesti Rudolf, joka tuohon aikaan toimi Verlan tehtaan hoitajana. Insinööri Rudolf Duncker ampui itsensä kesäkuun 1. päivänä 1889. Perimätiedon mukaan tämä tapahtui pytingissä. Syyksi huhuttiin kirjanpidon epäselvyyksiä, jotka eivät tutkimusten perusteella pidä paikkaansa.
 
Rudolf mainitaan usein kassanhoitajana. Todellisuudessa hänen tehtävänsä olivat huomattavasti monipuolisemmat. Tehtäviään Verlassa hän kuvailee tarkasti kirjeessään sisarentyttärelleen Lisalle, ja selvittää syitä, miksi hän ei voi saapua Lisan häihin. Kirje on päivätty Verlassa 21.10.1886. (SLSA 1107) Epämääräisiä ilmiöitä esiintyy yhä. Niistä ovat kertoneet entiset vartijat sekä huoltomiehet, jotka ovat kuulleet yläkerrasta askelten ääniä, vaikka rakennus on ollut tyhjä.

Muitakin vaihtoehtoja on. Serkkuni Heli Kyllönen sanoi kuulleensa äidiltään, että Patruunan pytingissä on suljettu huone, josta kuului ääniä. Ne aiheutti nuorukainen, jonka nimi oli Oskar. Tällaista huonetta ei ole löytynyt, eikä Oskarista ole tietoja. Todennäköisesti se on Rudolf, joka haluaa tuoda itsensä tällä tavalla esille. Rudolfin rooli Verlassa on ollut merkittävä vuosina 1882-89. Nyt hän pääsee julkisuuteen.
 
Rudolfin lapsuuden perhe
Rudolfin vanhemmat olivat tilanomistaja Gustaf Duncker ja Anna Elisabeth Poppius. Isä Gustaf toimi senaatin ylimääräisenä kopistina ja osti Artjäveltä Kinttulan kartanon, jota ryhtyi hoitamaan. Perheeseen syntyi kahdeksan lasta, neljä poikaa ja neljä tyttöä. Lapset kasvoivat kulttuurikodissa. Isä Gustaf Duncker kuului J. L. Runebergin lähiystäviin ja oli Vänrikki Stoolin tarinoiden sankarin Joachim Zachris Dunckerin poika. Rudolf ja hänen veljensä valmistuivat ylioppilaiksi Porvoon gymnaasista ja jatkoivat opintojaan Aleksanterin yliopistossa Helsingissä.

Gustaf Rudolf Duncker
Ensimmäisen etunimensä perusteella hän oli isänsä kaima. Hän käytti toista etunimeään Rudolf. Hän opiskeli yliopistossa Helsingissä ja jatkoi opintojaan Saksassa Hannoverissa vuosina 1870-71. Samassa oppilaitoksessa opiskeli arkkitehti Eduard Dippell vuosina 1871-1876. Myöhemmin Rudolfin ammatiksi mainitaan rakennusmestari, insinööri ja kirkonkirjoissa arkkitehti.

Rudolf työskenteli Hanko-Hyvinkää rautatietyömaalla ja Porvoossa rakennusmestarina Bergstadin sahalla ja tiilitehtaalla vuonna 1876. Lehtiuutisissa selostetaan, miten tiilitehtaalla oli otettu käyttöön uudenlainen tanskalaisen insinöörin A.C. Bock’in suunnittelema tiiliuuni, jonka rakentamisesta oli vastannut Rudolf Duncker. Verlasta sisarentyttärelleen lähettämässään kirjeessä Rudolf kertoo tehtävistään siellä. Hän kirjoittaa, ettei Verlassa ole ketään muuta, joka pystyisi vastaamaan kirjeenvaihdosta saksaksi, suomeksi ja ruotsiksi. Tämän lisäksi hänen täytyy huolehtia kuivaamon uuden uunin muurauksesta. Uuni tehdään hänen ehdotuksensa ja piirustustensa mukaan. 

Rudolf ilmeisesti hallitsi myös talouden, koska hän toimi Iitin Säästöpankin tilintarkastajana vuonna 1881. 

Konttoripäällikkö Ilmosen muistiinpanoissa mainitaan Duncker 1882-89 konttorin henkilökuntaluettelossa. Todennäköisesti Rudolf Duncker toimi vuosina 1882-1889 tehtaan isännöitsijänä eli hoitajana, kuten kuolinilmoituksessa mainitaan. Noiden vuosien ajalta Gottlieb Kreidlista on henkikirjoissa vähän mainintoja. Tämä ei tarkoita, etteikö Kreidl olisi ollut Verlassa, mutta ei ole varmaa tietoa siitä, kuka vastasi tehtaan rakennustöistä. Oliko se insinööri Duncker vai paperimestari Kreidl? 

Mitä murheita Rudolfilla
Oliko huoli uran jatkosta, sitä ei tiedetä, mutta voidaan päätellä. 
Gottlieb Kreidl osti Verlan koskialueen Hugo Neumanilta 8.11.1881. Pari viikkoa myöhemmin Kreidl jätti senaatin talousosastolle anomuksen tehtaan perustamisesta. Ilmeisesti anomukseen oli liitetty piirustukset, joihin Uudenmaan läänin maanmittari F.G. Therman viittaa lainhuutoa varten antamassaan todistuksessa. On todennäköistä, että suunnitelman toteuttamista ja rakennustöiden valvomista varten tarvittiin henkilö, jolla oli kokemusta rakentamisesta ja osasi tulkita piirustuksia. Tähän tehtävään Rudolf Duncker oli sopiva. Duncker oli läheltä seurannut, miten tehtaan tuotanto lisääntyi ja tulos parani. Vuoden 1889 keväällä Kuopio-Kouvola rata oli melkein valmis ja vihittiin käyttöön 1.10.1889. Kreidlin mielenkiinto tehdasyhtiötä kohtaan lisääntyi ja Dunckerin mahdollinen ajatus omasta jatkosta ja mahdollisesta osakkuudesta katosi.

Oliko hänellä rakkaushuolia, sitäkään ei tiedetä.
Rudolfista on mainintoja Dunckerin sukuarkistossa (SLSA 898). Arkistossa on lehtileikkeitä Uutiskymi-lehdestä vuodelta 1981, joissa kirjoitetaan Pytingin kummituksesta. Arkistonjärjestäjä on kirjoittanut vastineen lehden toimitukseen ja selostaa Rudolfin elämänvaiheet. Vastineessaan hän toteaa ”Syynä hänen dramaattiseen kuolemaansa tuskin ollut epäselvyyksiä tilikirjoissa, sillä tehtaan silloiset omistajat Viipurissa eivät vaatineet eikä osoittaneet minkäänlaisia epäilyksiä tähän suuntaan. Henkilökohtaisesti otaksun, että joku ’onneton’ rakkausjuttu päättyi tällä tavalla.”

Rudolf Dunckerin kuolinvuoden sensaatiouutinen Suomessa ja Euroopassa oli Itävalta-Unkarin kruununprinssi Rudolfin kuolema. Koko kevään ajan lehdissä oli uutisia näistä oman aikansa julkkiksista. Tammikuussa 1889 Itävalta-Unkarin arkkiherttua Rudolf ja hänen rakastajattarensa, paronitar Maria Vetsera kuolivat 30. tammikuuta 1889 Mayerlingin metsästyslinnassa. Kyseessä oli todennäköisesti yhteisestä sopimuksesta tehty kaksoisitsemurha. Hovilääkäri totesi arkkiherttuan tehneen tämän satunnaisessa mielenhäiriössä. Kenties Rudolf Dunckerillakin oli joku ”onneton” rakkausjuttu, josta ei ole tietoa, ja joka johti hänet epätoivoiseen tekoonsa. 

Rudolf Dunckerin tapauksesta oli lehdissä pikku uutinen:
Itsemurha. Insinööri R. Duncker on Jaalassa ampunut itsensä. Tietää Finl. 
Murhan syyksi luullaan satunnaista mielenhäiriötä.

Hänen kuolinilmoituksessaan oli seuraava teksti:
Täten ilmoitetaan että tehtaanhoitaja, insinöri Gustaf Rudolf Duncker
syntynyt syysk. 25 p. 1841, äkillisesti kuoli Jaalan pitäjässä 
Verlan puuhiomolla lauantaina kesäkuun 1 p. 1889.
Lähinnä surevat häntä veli ja kaksi sisarta.
Vainajan sisarukset.

Uskonko minä kummituksiin
Isoisäni ”Viiksi-Tani” Pukkila oli Verlan tehtaalla töissä yli 20 vuotta. Kerrotaan, että hänen edellään kulki etiäinen, kun hän tuli töistä kotiin. Viiksi-Tanin isoisä oli kaivonkatsoja ja tietäjä Antti Pukkila, jolta käytiin kysymässä neuvoja kadonneisiin tavaroihin ja kaikenlaisiin vaivoihin.
 
Vuonna 1865 nimimerkki ”Puheensa vastaava Jussi” kirjoitti Päivätär lehdessä otsakkeella Walkialasta kirjoitetaan mm. näin: ”Pitäjässämme vähän Selänpään kylässä asuu suuri tietäjä, nimeltä Antti Pukki(la), joka on niin kuuluisa kaivojen haistamisessa ja muissa parannuskeinoissa, jotta Haminan kaupungin ympäristä ynnä meren saarista oikeen kiimassa ajavat apua hakemassa maahan meneväisiin ja muihin mielen vikoihin, ja suuresti ylistävät häntä.”

Suoraan Antti Pukkilan viidennessä alenevassa polvessa olevana jälkeläisenä vastaan:
Kyllä uskon, kunnes toisin todistetaan.

Toivottavasti kummittelu Pytingissä lakkaa, kun harmaa Rudolf on nyt nostettu esille. 

Hannu Pukkila
Arkistoahmatti, joka kirjoittaa Verlan tehtaisiin liittyvistä ihmisistä ja erikoisuuksista.