HioÂÂÂÂmoÂÂÂÂteolÂÂÂÂliÂÂÂÂsuus
HioÂÂÂÂmoÂÂÂÂteolÂÂÂÂliÂÂÂÂsuus SuoÂÂÂÂmesÂÂÂÂsa
1856 KiinÂÂÂÂnosÂÂÂÂtus SuoÂÂÂÂmesÂÂÂÂsa heräsi
Kirjanpainaja Carl Wilhelm Holmström suunnitteli ensimmäisenä Suomessa puupaperin valmistamisen aloittamista. Hän sai senaatilta luvan perustaa puuhiomon ja paperitehtaan Viipuriin, mutta luopui hankkeesta.
1857 NaaÂÂÂÂpuÂÂÂÂrit ehÂÂÂÂtivät edelÂÂÂÂle
Ruotsin ensimmäinen puuhiomo perustettiin vuonna 1857 Trollhättaniin. Samana vuonna sai alkunsa myös Tanskan hiomoteollisuus ja seuraavana vuonna Venäjän.
1859 KinÂÂÂÂteÂÂÂÂrin puuÂÂÂÂhioÂÂÂÂmo
Apteekkari Achates Thuneberg lunasti Holmströmin oikeudet ja rakennutti Suomen ensimmäisen puuhiomon Viipurin maalaiskunnan Kinterin kylään.
1866 TamÂÂÂÂpeÂÂÂÂreen puuÂÂÂÂhioÂÂÂÂmo
Vuori-insinööri Fredrick Idestam perusti Tampereen puuhiomon Tammerkosken rannalle. Seuraavana vuonna hän sai puuhiokkeestaan pronssimitalin Pariisin maailmannäyttelyssä.
1869 KoÂÂÂÂtiÂÂÂÂmaisÂÂÂÂta tuoÂÂÂÂteÂÂÂÂkeÂÂÂÂhitÂÂÂÂteÂÂÂÂlyä
Fredrick Idestam kehitteli yhdessä Tampereen Konepajan johtajan Herman Kaufmannin kanssa uudentyyppisen hiomakoneen, jolle he hakivat patentin. Seuraavana vuonna Idestam kokeili menestyksekkäästi kuusen käyttöä hiomapuuna haavan ohella.
1869 Mäntän puuÂÂÂÂhioÂÂÂÂmo
Apteekkari Gustaf Adolf Serlachius käynnisti Keuruun pitäjään rakennuttamansa puuhiomon.
1869 NoÂÂÂÂkian puuÂÂÂÂhioÂÂÂÂmo
Idestamin toinen puuhiomo aloitti toimintansa Nokiankosken rannalla.
1871 KyröskosÂÂÂÂken puuÂÂÂÂhioÂÂÂÂmo
Tamperelaiset kauppiaat L.J. Hammarén, G.O. Sumelius ja August Nyberg ostivat entisen kangastehtaan Hämeenkyröstä ja muuttivat sen puuhiomoksi.
1872 ValÂÂÂÂkeaÂÂÂÂkosÂÂÂÂken puuÂÂÂÂhioÂÂÂÂmo
Apteekkari E.J. Granberg ja kauppias C.J. Villgrén rakennuttivat puuhiomon ja paperitehtaan Sääksmäen pitäjään Valkeakosken äärelle.
1872 InÂÂÂÂkeÂÂÂÂroisÂÂÂÂten puuÂÂÂÂhioÂÂÂÂmo
Kauppa-asiamies Th. Leonard Hellström ja kenraaliluutnantti Carl August Standertskjöld perustivat puuhiomon, paperi- ja pahvitehtaan Anjalankosken rannalle.
1872 TamÂÂÂÂpeÂÂÂÂreen toiÂÂÂÂnen puuÂÂÂÂhioÂÂÂÂmo
Tammerfors Träsliperi Aktiebolag rakennutti puuhiomon Tammerkosken yläjuoksulle.
1872 VerÂÂÂÂlan puuÂÂÂÂhioÂÂÂÂmo
Insinööri Hugo Neumann perusti maamme yhdeksännen puuhiomon Verlankosken rannalle. Hiomo paloi 1874. Itävaltalaissyntyinen paperimestari Gottlieb Kreidl, viipurilainen konsuli Wilhelm Dippel ja saksalaissyntyinen paperimestari Louis Haenel rakennuttivat paikalle uuden puuhiomon ja pahvitehtaan, jotka käynnistettiin vuonna 1882.
1873 KuuÂÂÂÂsanÂÂÂÂkosÂÂÂÂken puuÂÂÂÂhioÂÂÂÂmo
Kreivi Carl Robert Mannerheimin perustamat puuhiomo, paperi- ja pahvitehdas aloittivat toimintansa Kuusankosken Myllysaaressa.
1874 KyÂÂÂÂmin puuÂÂÂÂhioÂÂÂÂmo
Vuorineuvos Axel Wilhelm Wahrenin Kuusankosken itärannalle rakennuttamat puuhiomo, paperi- ja pahvitehdas aloittivat tuotantonsa.
1875 ÅstÂÂÂÂranÂÂÂÂdin puuÂÂÂÂhioÂÂÂÂmo
Valtioneuvos August Krogiuksen Viipurin pitäjään Rakkolanjoen varrelle perustamat puuhiomo ja paperitehdas päättivät hiomojen ensimmäisen rakennusvaiheen maassamme.
PuuÂÂÂÂkuiÂÂÂÂtu kunÂÂÂÂniaan
Koulutus lisääntyi ja kansan sivistystaso koheni Euroopassa 1800-luvun alkupuolella. Painotuotteiden kysyntä kasvoi nopeasti. Kirjapainojen ja paperitehtaiden pyrkimykset laajentaa tuotantoaan kilpistyivät kuitenkin raaka-ainepulaan. Lumppuja oli vain rajallisesti saatavilla, minkä vuoksi korvaavaa kuitumassa oli jo vuosikymmeniä pyritty kehittämään.
1844 OnÂÂÂÂgelÂÂÂÂman ratÂÂÂÂkaiÂÂÂÂsu
Saksalainen kutomomestari Friedrich Gottlob Keller keksi menetelmän jauhaa vedessä pyörivällä hiomakivellä puusta massaa, joka lumppuun sekoitettuna soveltui paperin valmistukseen. Pyrkiessään hyödyntämään keksintöään hiokkeen teollisessa tuotannossa hän ajautui kuitenkin taloudellisiin vaikeuksiin.
1846 KekÂÂÂÂsinnön keÂÂÂÂhittäjä
Vastoinkäymisten lannistama Keller myi keksintönsä maamiehelleen Heidrich Voelterille, joka patentoi sen omiin nimiinsä. Voelter jatkoi hiomakoneen teknistä kehittelyä muun muassa mekaanikko J. M. Voithin avustuksella.
1867 PaÂÂÂÂriiÂÂÂÂsin maailÂÂÂÂmannäytÂÂÂÂteÂÂÂÂly
Heidrich Voelter esitteli maailmalle parin vuosikymmenen kehitystyönsä tuloksen: teolliseen tuotantoon soveltuvan hiomakoneen lajittelulaitteineen, tikkumyllyineen ja kokoojakoneineen. Hänen elämäntyönsä palkittiin näyttelyssä kultamitalilla.