Verla

Punatiilinen tehdasrakennus kurkottaa kohti pilviä järven rannalla. Sen tarkkaan piirretty siluetti on odottamaton keskellä rauhallista metsämaisemaa. On mielenkiintoista pohtia, miten rakennukset synnyttävät paikan ainutlaatuisen tunnelman. Verlassa rakennettu ympäristö luo vuoropuhelussa ympäröivän luonnon kanssa samanaikaisesti harmonisen ja toisaalta yllätyksellisen kokonaisuuden. Tehdasrakennuksen ja kuivaamon koristeelliset tiilijulkisivut, patruunan pytingin juhlallinen sisäänkäynti ja veden toisella puolella siintävät historialliset asuintalot vievät aikamatkalle menneeseen.

Dippell suunnitteli Verlaan pytingin ja tiilisen tehtaan

Nykyisten tehdasrakennusten omaleimaisen yleisilmeen takana on arkkitehti Carl Eduard Dippell (1855–1912). Dippell opiskeli Hannoverin Polyteknillisessä koulussa, valmistui arkkitehdiksi 1876 ja työskenteli pitkään Viipurissa. Hän oli Verlan tehtaan pääosakas Wilhelm Dippellin veli.

Ensimmäinen Dippellin suunnittelema rakennus Verlassa oli patruunan pytinki, joka valmistui vuonna 1885. Historismista ammentava, karjalaisia ja keskieurooppalaisia rakennustaiteellisia piirteitä yhdistelevä kartanomainen asuintalo oli koti tehtaan isännöitsijälle Gottlieb Kreidlille ja tämän vaimolle. Valmistuessaan pytinki oli nykyistä pienempi, yksikerroksinen ja aumakattoinen rakennus. Jokunen vuosi valmistumisen jälkeen hirsirakenteista pytinkiä kuitenkin laajennettiin ja kylkeen kohosi tornimainen lisäosa, johon sijoitettiin tehtaan konttori. Myöhemmin rakennuksessa asuivat myös tehtaan muut isännöitsijät.

Patruunan pytinki oli jo valmistuessaan koristeellinen, vuosien saatossa kokoa ja koristeita tuli lisää.
 (Kuva ennen laajennusta: Verlan tehdasmuseon arkisto)

Pytingin arkkitehtuuriin tutustuessa kiinnittää väistämättä huomiota julkisivun runsaaseen koristeellisuuteen. Räystäslinjaa myötäilee sahalaitainen koristeleikkaus ja päätykolmioiden yllä kohoavat näyttävät spiirat eli piikkimäiset koristeet. Ikkunoita ja ovia reunustavat viimeistellyt vuorilaudat ja tarkoin sorvatut puuosat. Julkisivun laudoituksessa on yhdistelty pysty- ja vaakapanelointia, kontrastia tuovia tummia peiterimoja ja kaarevia koristelaudoituksia.

Arkkitehtuurissaan Dippell on nojannut vahvasti ajan henkeen. Vielä 1800-luvun lopussa kaikenlainen koristeellisuus oli muodissa ja romantiikan ihanteet vaikuttivat yhä rakennustaiteeseen ympäri maailmaa. Suomessakin arkkitehdit hakivat inspiraatiota historian mallikirjoista ja vaikutteita etsittiin myös kotimaan ulkopuolelta - kertaustyylit kukoistivat.

Punatiilestä uusgotiikkaa - yksityiskohdat kunniaan

Arkkitehtuurin historian tyylinäytteitä voi nähdä myös itse tehdasrakennuksessa ja kuivaamossa. Tehdasrakennukset eivät kuitenkaan aluksi olleet yhtä jykevää tekoa kuin nykyään. Ensimmäinen 1872 perustettu puuhiomo oli nimittäin hyvin pieni ja paloi muutaman vuoden kuluttua hiomotoiminnan alettua. Uusi puuhiomo ja pahvitehdas nousi Verlan kosken rannalle kuitenkin jo pian, vuonna 1882. Aluksi tehdasrakennukset olivat hirsirakenteisia, mutta kun vanha pahvikuivaamo paloi vuonna 1893, päätettiin uusi kuivaamo ja tehdasrakennus muurata tiilestä. 

Dippell suunnitteli pikavauhtia tiilisen kuivaamon, joka valmistui kolmessa kuukaudessa. Tehtaan ulkokuori valmistui tiilestä kaksi vuotta myöhemmin. Tehdasrakennukset hallitsevat maisemaa Verlassa vielä tänäkin päivänä. Rakennuksia on laajennettu ja korjattu vuosien varrella. Esimerkiksi tehtaan kupeessa oleva kiillottamosiipi valmistui vuonna 1929. Kymiyhtiön rakennusmestari Viktor Haimi suunnitteli uuden siiven mukailemaan Dippelin tyyliä, jotta tehtaan arkkitehtoninen yhtenäisyys säilyisi. 

Arkkitehtoninen yhtenäisyys onkin säilynyt varsin hyvin. Tiilinen kuivaamo ja tehdas ovat tyyliltään uusgotiikkaa, joka on nähtävissä rakennuksen monista eri yksityiskohdista. Uusgotiikalle tyypillisiä piirteitä ovat esimerkiksi tornimaiset aiheet, eli fiaalit, joita on nähtävissä tehtaan julkisivuissa. 

Dippell hyödynsi tiiltä materiaalina uusgotiikan hengessä monilla muillakin tavoilla ja loihti esimerkiksi runsasta ornamentiikkaa asettelemalla julkisivun tiiliä vinottain ja lomittain. Uusgotiikkaa voi siis löytää monista tehdasrakennuksen yksityiskohdista. Hyvin tyypillinen tyylisuunnan vaikutuksesta kertova piirre on myös tehtaan päätyjen pyöreiden ikkunoiden ylle kohoavat, tiilistä muuratut, suippokaaret.

Samaa uugotiikan henkeä heijastelee omalaatuisesti myös pihan keskellä kohoava myllymakasiini, joka valmistui vuonna 1902. Vaaleasta maasälpätiilestä rakennetun makasiinin ikkunoita, ovia ja kattolinjaa reunustaa punatiilinen detaljiikka, joka sitoo rakennuksen vahvasti tehtaan tyyliin. Seinäpinnan vaalea väri tuo kontrastia, minkä avulla yksityiskohdat korostuvat entisestään.

Verlan tehdasalue on ennen kaikkea kokonaisuus

Itse tehdasrakennusten lisäksi Verlasta löytyy myös lukuisia muita mielenkiintoisia rakennuksia, jotka kertovat Verlan puuhiomon ja pahvitehtaan tarinaa. Esimerkiksi 1898 valmistunut koristeellinen keilapaviljonki muistuttaa pihan poikki kulkeneesta keilaradasta. Paviljongin viereisessä kuusikulmaisessa, ikkunattomassa vajassa taas säilytettiin aikoinaan tulipalon varalta palokalustoa.

Verlankosken toisella rannalla häämöttävät asuinrakennukset puolestaan kertovat työläisten elämästä ja asumisen historiasta Verlassa. Tiesitkö, että alkuaikoina Verlan Valkealan puolen taloista pystyi päättelemään seinän väristä, kuka talossa asuu. Tehtaan virkailijoiden talojen seinät maalattiin vaaleaksi, kun taas työntekijöiden torppien seiniin valikoitui punainen maali.

Tehdasalue on siis kiehtova kokonaisuus, joka tuo historian käsinkosketeltavaksi. Vanhat rakennukset kertovat sekä tyylillisten ihanteiden ja yhteiskunnan muuttumisesta että tekniikan kehittymisestä ja paikallisista, tarpeeseen sovitetuista, suunnitteluratkaisuista. 

Verlan rakennuksiiin, niiden käyttötarkoituksiin, sijoittumiseen ja historiaan voit tutustua myös aluekartan avulla.

Tehdasalueen rakennukset luovat kiehtovan kokonaisuuden, joka on elänyt vuosien saatossa. Vuoden 1908 kartassa näkyy pihan poikki kulkeva keilarata (nro 23). (Piirros: Verlan tehdasmuseon arkisto)

Rakennussuojelu edesauttaa kulttuuriperinnön säilymistä

Verlan puuhiomo- ja pahvitehdas on ollut UNESCOn maailmanperintökohde vuodesta 1996 lähtien. Tehtaan tarina jatkuu siis suojelluissa seinissä. Jotta rakennukset pysyvät hyvässä kunnossa, täytyy niistä myös pitää jatkuvasti hyvää huolta. 

Vuosien varrella rakennuksia on konservoitu ja restauroitu ja niille on keksitty uusia käyttötarkoituksia, jotka kunnioittavat alueen alkuperäistä toimintaa. Tehtaan viereen valmistui vuonna 2015 suojapato, joka suojelee rakennusta viereisen vesistön kosteusrasitukselta. Viime vuosina tehtaaseen on valmistunut myös lämmitysjärjestelmä ja kuivaamon seinärakenteita on restauroitu perusteellisesti. Näin rakennukset voivat kertoa tarinaansa vielä monia monia vuosia.

Kartta matkaan ja arkkitehtuurikävelylle

Suojellut rakennukset herättävät henkiin Verlan puuhiomon ja pahvitehtaan tarinan. Ympäristö luo näyttämön menneisyyden tapahtumille ja antaa rajattomat mahdollisuudet mielikuvitukselle. Jos pääsee paikan päälle käymään, voi tehdasmuseon ympäristössä kulkiessa kiinnittää huomiota rakennuksiin ja niiden materiaaleihin ja yksityiskohtiin. 

Arkkitehtuurikävelyllä voi pohtia ja aistia tehtaan tunnelmaa. Rakennusten lomassa voi miettiä esimerkiksi, millaista elämää suojeltujen seinien sisällä on eletty menneisyydessä. Minkälainen paikan henki on tänä päivänä? Ja millaista alueella voisi olla tulevaisuudessa?

Ella Tammisto
Verlan museo-opas | Arkkitehtuurin ja viestinnän opiskelija