Verlan ja Siikakosken välisellä osalla työskentelivät moottorihinaaja Karittasalmi ja höyryvarppaaja Suolajärvi. Paitsi Siikakoskelta, haki Suolajärvi lauttoja myös Jaalan puolen väylältä; Nuumasalmesta ja Oravasalmesta Säynätnuoraan. Laivalla vietiin myös puomiletkoja minne tarvittiin, muun muassa puiden pudotuspaikalle.

M/S Karittasalmi oli valmistettu Raahessa 1925 ja siinä oli ns. Wikströmin diesel, vuonna 1948 asennettu 20 hv:n dieselmoottori. Hinaajan pituus oli 8 metriä ja suurin leveys 2 metriä. Alusta ajoi Verlan yläpuolisessa vesistössä 1950-luvulla Tapani Ahvenisto. Alus oli ainoa, jolla pääsi ajamaan suman läpi Siikakoskelle, jos väylä oli puita täynnä. Vielä 1964 Karittasalmi toimi V piirin vara-aluksena.

S/S Suolajärvi oli valmistettu Kotkassa 1910. Varppaajan pituus oli 13 metriä ja suurin leveys 3 metriä. Aluksessa oli 1950-luvulla 5 hengen miehistö: kapteeni, lämmittäjä, koneenkäyttäjä ja kaksi kansimiestä.

Molemmat alukset talvehtivat Verlassa uittoyhdistyksen rannassa. Suolajärvi vinssattiin maalle katoksen alle talvehtimaan uittotuvan viereen. Talvella alukset huollettiin ja erikoistyöt hoiti Uittoyhdistyksen Väinölän konepajalta, Jyväskylästä, tulleet miehet. Veneet huollettiin Rauhalahdessa.

Vuosina 1919–1948 Verlan alapuolella varppasi lotjatyyppinen höyryvarppausponttooni Kamponen. 1950-luvun lopusta vuoteen 1964 Kamposella toimi moottorivarppaaja Leppä, jonka tyyppisiä aluksia kutsuttiin Verlassa ”kalossiksi”. Viimeinen alus joka toi puuta Siikakoskelta Verlan yläpuolelle, oli moottorivarppaaja Oksa. Se oli rakennettu Väinölän konepajalla. Oksa toimi Verlassa nippu-uiton loppuun saakka.

Laivojen lisäksi uiton apuna olivat 1960-luvun lopulle saakka veneet. Ensin oli mieskäyttöiset keluveneet, mutta jo 1950-luvulla yleistyivät työveneet jossa oli moottori. Se oli merkittävä muutos ja apu työhön, sillä keluaminen oli uiton raskaimpia töitä.