1800-luvulla ja vielä vuonna 1911 Verlankosken uittoväylänä on ollut kosken vapaa keskiväylä. ”Tukit kuljetetaan irrallaan suvannon yli johtopuomien välitse Verlankoskelle, jonka valtaväylä on varta vasten muodostettu lauttausväyläksi.” Kosken Jaalan puoleisella rannalla oli tehtaanränni ja Valkealan puolella kivestä ja hirsistä tehty arkkusuiste, joka ohjasi veden ja puut alaveteen. Tämän suisteen paikalle tehtiin sittemmin uittoränni. Kosken yläpuolella oli 1900-luvun alussa jo hirsiarkkuun kiinnitetyt puomitukset ja kivillä täytetyistä hirsiarkuista tehty johtopato. Keskiväylä oli myös suljettavissa ”differentsiväkipyörällä liikuteltavalla hirsiluukulla”.

Alla: Ensimmäinen kuva Verlankoski 1880-luvulla, kuva Verlan tehdasmuseon arkisto.
Muut kuvat Verlankoski vuonna 1909, teoksesta Lisiä Suomen hydrografiaan. Osa II. Kymijoki ja sen vesistö. toim. E. Blomqvist.

Alla: 1) Verlankosken tukkiränni ja 2) suma kosken alapuolella 1953, kuvat Verlan tehdasmuseo/ A.G. Salonen (reprokuva Keijo Koivula). 3) ja 4) Viimeistään 1920-luvulla koskessa oli käytössä uittoränni ja syväpuomit ohjaamassa tukit ränniin ja estämässä niiden joutumisen tehtaan voimakanavaan. Syväpuomissa oli, riippuen virran voimakkuudesta, pinnan alla 4-6 parrun levyinen seinämä. Syväpuomit tehtiin maalla valmiiksi talvisaikaan. Kuvat Verlan tehdasmuseon arkisto.

Verlankosken ränninsuulta lähti rannan myötäisesti 3-4 lankun levyinen uiva silta eli saappani, jota Verlassa nimitettiin parkaksi. Se johti kalliomaalauskalliolle saakka jossa työskenteli ylämies. Hän sääteli puomilla ränniin tulevan puun määrää. Vastaavasti ränninsuulla puiden kulkua ohjasi rännimies.

Valkealan ja Jaalan puolen rannat oli puomitettu. Mustalahti oli yleensä puomitettu siten, että lahden pohjukka oli puista vapaa. Ohjepuomit pitivät puut tietyllä väylällä ja rannat vapaana silloin, kun virtaus oli riittävä kuljettamaan puut irrallaan väylässä eteenpäin. Keluvene soudettiin puomin yli ottamalla vauhtia ja puoshaalla avittamalla. Puomit pysyivät paikallaan kun ne oli kiinnitetty pollareihin tai hirsiarkkuihin. Arkkuja oli useita, sekä kosken ylä- että alapuolisessa vesistössä.

Alla 1) Pollari Verlan koskenniskalla 1969, kuva Verlan tehdasmuseon arkisto/ Eero Niinikoski. 2) Hirsiarkku Parikankoskella 1954, kuva Verlan tehdasmuseon arkisto/ Veikko Talvi. 3) ja 4) Parikankosken kelu 1960-luvun taitteessa, kuvat Tauno Hellstenin kokoelma.

Parikankosken niskalla ollut vastuupuomi avattiin kelulta joka oli kopukan päällä. Kamposessa puut koottiin lautaksi joka hinattiin tai varpattiin Puolakankoskelle. Vielä 1910-luvun alussa on Kamposella ollut käytössä hevoskierrolla varustettu ponttuu.