Kaakkois-Suomessa, Kymenlaakson pohjoisosassa sijaitseva Verlan puuhiomo ja pahvitehdas, sitä ympäröivä työväen asuinalue sekä Verlankosken voimalaitokset muodostavat Verlan maailmanperintökohteen. Tehdas- ja asuinrakennukset ovat pääosin 1890-luvulta ja 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä. Kohde on erittäin hyvin säilynyt esimerkki 1800-luvun loppupuolen metsäteollisuuden synnyttämästä tehdasyhteisöstä. Tämän tyyppisiä yhdyskuntia syntyi havumetsävyöhykkeelle Pohjois-Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan, jossa raaka-aineena käytettyä puuta ja energialähteenä käytettyä vesivoimaa oli helposti saatavilla.

Verlassa toimi puuhiomo vuodesta 1872 ja myöhemmin myös pahvitehdas vuodesta 1882 lähtien. Nykyinen, rakennustaiteellisesti yhtenäinen rakennuskanta muodostui 1800- ja 1900-lukujen taitteessa. Tehdas toimi vuoteen 1964 saakka. Tyhjilleen jääneet rakennukset ja koneet kunnostettiin ja museoitiin: Verlan tehdasmuseo avattiin toukokuussa 1972.

Kohde käsittää yhteensä noin 50 rakennusta runsaan 10 hehtaarin alueella. Verlaa halkoo Verlankoski joka erottaa tuotantoalueen ja asuinalueen. Kosken ääressä sijaitsevat energian tuotantoon liittyvät vesivoimalaitokset kolmelta eri vuosikymmeneltä, nuorin niistä 1990-luvulta. Alueen maamerkkinä Verlan kylälle päin on tehtaan johtajan asuinrakennus ja puisto 1800-luvun lopulta. Alue muodostaa ainutlaatuisen eheän kokonaisuuden, joka on säilynyt lähes alkuperäisenä. Kohteen autenttisuutta korostaa puuhiomo- ja pahvituotantoon liittyvän koneiston säilyminen alkuperäisinä omilla paikoillaan.

Verlankosken niskalla, veteen laskevassa seinämässä on säilynyt esihistoriallinen kalliomaalaus, joka liittyy varhaiseen kalan ja riistan pyyntiin.

Kriteerit

Verla liitettiin maailmanperintöluetteloon vuonna 1996 kriteerillä (iv): Verlan puuhiomo ja pahvitehdas sekä tehdasalueeseen liittyvä asutus ovat erinomainen ja huomattavan hyvin säilynyt esimerkki siitä pienimuotoisesta, maaseudulle syntyneestä paperimassa- ja pahviteollisuudesta, joka 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa menestyi hyvin sekä Euroopan pohjoisosissa että Pohjois-Amerikassa, mutta josta vain muutama on säilynyt meidän päiviimme.

Suojelu, hoito ja hallinto

Maailmanperintökohde Verlan suojelu ja hoito on järjestetty kansallisella lainsäädännöllä. Sen hallinnasta vastaa kohteen suurin maaomistaja UPM-Kymmene Oyj ja hoitoa toteuttamaan on asetettu Verlan hoitokunta, jossa ovat edustettuina viranomaiset sekä kohteen omistajatahoja. Hoitokunta ohjaa ja ohjeistaa restaurointiin ja ylläpitoon liittyvää toimintaa tekeillä olevan hoito- ja käyttösuunnitelman mukaisesti.

Verlan puuhiomoa ja pahvitehdasta ympäröi metsämaisema, joka on Verlan suoja-aluetta. Metsää hoidetaan maisemalliset ja ympäristölliset arvot huomioiden.

UPM

UPM syntyi syksyllä 1995, kun Kymmene Oy ja Repola Oy sekä sen tytäryhtiö Yhtyneet Paperitehtaat Oy (United Paper Mills) ilmoittivat yhdistymisestään. Uusi yhtiö, UPM-Kymmene, aloitti toimintansa 1.5.1996.

UPM:llä on Suomessa pitkät perinteet metsäteollisuudessa. Konsernin ensimmäiset puuhiomot ja paperitehtaat sekä sahalaitokset käynnistyivät 1870-luvun alkupuolella. Sellunvalmistus aloitettiin 1880-luvulla ja paperinjalostus 1920-luvulla. Vanerin valmistukseen konsernissa ryhdyttiin 1930-luvulla.

Nykyinen UPM-konserni muodostuu kaikkiaan noin sadasta aikoinaan itsenäisenä yrityksenä toimineesta yhtiöstä. Yritykseen ovat sulautuneet mm. seuraavat metsäteollisuusyritykset: Kymi, Yhtyneet Paperitehtaat, Kaukas, Kajaani, Schauman, Rosenlew, Raf. Haarla ja Rauma-Repolan metsäteollisuus.(www.upm.com)

Verlan puuhiomosta ja pahvitehtaasta muodostettiin osakeyhtiö vuonna 1906 "A.B. Werla Träsliperi och Pappfabrik". Toiminta jatkui muuttumattomana vuoteen 1920, jolloin tehtaan osti Kissakoski Ab, Hirvensalmella sijainnut puuhiomo ja pahvitehdas. Vuonna 1922 osakkeet siirtyivät Kymin Osakeyhtiölle (nykyisin osa UPM-Kymmene Oyj:tä.) Verlan puuhiomo ja pahvitehdas lopetti toimintansa 1964.

Verlan tehdasmuseo

Maailmanperintökohde Verla on UPM-Kymmene Oyj:n omistama ja ylläpitämä. Kohde kuuluu organisatorisesti UPM-konsernin viestintäosastoon. Verlan tehdasmuseon johtaja raportoi yhtiön brändijohtajalle. UPM ja sen alaisuudessa Verlan tehdasmuseo vastaa maailmanperintökohteen säilyttämisestä, kunnostamisesta, hoitamisesta, suojelemisesta sekä esittelystä.

Maailmanperintökohde Verlan hoitokunta

Suomen maailmanperintökohteissa on hoidon tukena ja neuvoa-antavana elimenä hoitokunta. Verlan puuhiomo ja pahvitehdas sekä sitä ympäröivä alue on valittu UNESCOn maailmanperintölistalle vuonna 1996.

Koko museotoiminnan ajan Verlan tehdasmuseon taustalla on vaikuttanut taustaryhmä, jota aluksi kutsuttiin Verlan hallintokunnaksi. Hallintokunta päätti ylemmällä tasolla sekä Verlassa olleen Kymin lomakylän että Verlan tehdasmuseon asioista. Hallintokunta lakkautettiin ja yhtiön toimesta perustettiin nykymuotoinen hoitokunta vuonna 2002. Maailmanperintökohde Verlan hoitokunta vastaa maailmanperintökohteen kehittämisestä julkisena nähtävyytenä sekä huolehtii kohteen säilymisestä tuleville polville niiden suuntaviivojen mukaisesti, joita UNESCO maailmanperintökohteelta edellyttää. Lisäksi hoitokunta pitää yhteyttä niihin viranomaisiin ja päättäjiin, jotka vaikuttavat museoiden ja valtakunnallisten matkailukohteiden toimintaedellytyksiin. Verlan hoitokuntaan kuuluvat alueen suurimpien kiinteistönomistajien (UPM-Kymmene Oyj ja KSS Energia Oy) edustajat sekä museoviraston edustajat.

Lisäksi Suomen maailmanperintökohteet tekevät hoito- ja käyttösuunnitelmat yhteisessä hoitosuunnitelmakoulussa. HKS on strateginen ja operatiivinen työkalu, joka ohjaa maailmanperintökohteen suojelua ja kehittämistä.

KSS Energia Oy

KSS Energia Oy on UPM-Kymmene Oyj:n ohella toinen suuri kiinteistönomistaja maailmanperintökohde Verlan alueella. KSS Energia on suomalainen energia-alan yritys, joka toimii Kouvolassa.
(www.kssenergia.fi)

UNESCOn maailmanperintösopimus

Yleissopimus maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelemiseksi on Unescon vuonna 1972 hyväksymä kansainvälinen sopimus, johon Suomikin on sitoutunut. Sen keskeisenä lähtökohtana on huoli maailman uhanalaisen kulttuuri- ja luonnonperinnön säilymisestä tuleville sukupolville. Tämä on yksi UNESCOn arvostetuimpia ja tunnetuimpia sopimuksia. Sopimuksen tavoitteena on eri kansakuntien ainutlaatuisen perinnön arvostuksen lisääminen ja sitä koskevan tiedon levittäminen.
(http://whc.unesco.org/)

Museovirasto

Museovirasto on kulttuuriperinnön asiantuntija, palvelujen tuottaja, toimialansa kehittäjä ja viranomainen. Se kartuttaa, hoitaa ja esittelee kulttuurihistoriallista kansallisomaisuutta, tallentaa, tuottaa ja välittää tietoa.

Museovirasto vastaa kulttuurihistoriallisesti arvokkaan ympäristön, arkeologisen kulttuuriperinnön ja rakennusperinnön sekä kulttuuriomaisuuden suojelusta yhdessä muiden viranomaisten ja muun museolaitoksen kanssa. Se myös kartuttaa ja esittelee kulttuurihistoriallista kansalliskokoelmaa, tutkii aineellista kulttuuriperintöä sekä tukee ja kehittää museoalaa valtakunnallisesti.

Museovirasto tarjoaa monipuolisia, jatkuvasti kehittyviä palveluita kaikille kansalaisille. Museovirasto toimii opetus- ja kulttuuriministeriön alaisuudessa. Museovirasto osallistuu monipuolisesti jatkuvasti muuttuvan kulttuuriympäristön säilyttämiseen, hoitoon ja kehittämiseen. Museovirasto antaa maankäytön suunnittelun tueksi arkeologista kulttuuriperintöä, rakennusperintöä ja kulttuurimaisemaa koskevia lausuntoja, kehittää suojelu-, hoito- ja korjausmenetelmiä sekä tekee tunnetuksi kulttuuriympäristön arvoja ja mahdollisuuksia.
(www.nba.fi)