Verlan metsäpolku – opasvihkon kohde-esittelyt

 

1 Nuori kasvatusmetsä – ilmastonmuutosta hillitsemässä
Tämän koivuvaltaisen metsän taival sai alkunsa vuonna 1990. Vaikka valtaosa puista on koivuja, metsässä pääsee ihailemaan myös kuusia, harmaaleppiä ja haapoja sekä pajuihin kuuluvia raitoja. Taimikkoa on harvennettu kertaalleen puiden kasvun turvaamiseksi, ja nyt metsän puut kasvavatkin vinhaa vauhtia. Seuraavaksi tehtävän harvennushakkuun tarkoituksena on vapauttaa tilaa kaikista vahvimmille puille. Näin puut pääsevät kasvamaan entistä nopeammin, ja samalla ne voivat sitoa itseensä yhä enemmän hiilidioksidia, mikä puolestaan auttaa ilmastonmuutoksen vastaisessa kamppailussa.

2 Kuusivaltainen taimikko – uusi sukupolvi
Uusi taimikko sai alkunsa vuonna 2009, kun kuusentaimia istutettiin kaivurilla tehtyihin mättäisiin. Kasvuolosuhteet ovat olleet otolliset taimille, jotka ovat venähtäneet ja vahvistuneet nopeasti. Vaikka suurin osa varttuneista puista sai siirtyä uusien taimien tieltä, metsään jätettiin säästöpuita eli puita, jotka haluttiin säilyttää pysyvästi. Osa näistä puista on mennyt jo nurin, mutta moni seisoo tänäkin päivänä tukevasti metsän siimeksessä. Sekä kaatuneet että pystyssä pysyneet säästöpuut tukevat metsän monimuotoisuutta. Taimikkoa on hoidettu kahdesti, viimeksi keväällä 2020. Kuusten lisäksi metsään on jätetty kasvamaan lehtipuita, jotka tukevat metsän kasvua ja monimuotoisuutta.

3 Suojeltu metsä – historian lehtien havinaa
Jykevät kilpikaarnamännyt komistavat tämän mäen huippua. Kilpikaarnaa alkaa muodostua männyn pinnalle vasta, kun puu on ylittänyt sadan vuoden rajapyykin. Alueella olevat männyt eivät ole mitään nuorukaisia. Vanhimmat täällä tavattavista kilpikaarnamännyistä ovat yli 150 vuoden ikäisiä! Nämä puut ovat olleet todistamassa elämää Verlassa alueen alusta lähtien. Aikoinaan tämä metsä tarjosi Verlan asukkaille paitsi ravintoa myös metsäterapiaa. Pidämme tätä metsää tärkeänä luontokohteena ja rauhoittumispaikkana, joten emme hyödynnä sitä lainkaan metsätalouskäyttöön.

4 Mäntyvaltainen taimikko – uudistuminen käynnissä
Kun tässä metsässä tehtiin hakkuu vuonna 2009, hakkuualueelle jätettiin siemenpuita tukemaan metsän luontaista uudistumista. Uudistumisen varmistamiseksi kylvimme alueelle männyn siemeniä ja loimme siemenille otolliset kasvuolosuhteet laikuttamalla eli muokkaamalla maan pintakerrosta kivennäismaata paljastaen. Taimikon huoltamista jatkettiin vuonna 2019, jolloin taimien kasvua haittaava lehtipuuvesakko poistettiin. Näin männyntaimet saivat tarvitsemansa tilan kasvaa vahvoiksi. Alueelle jätettiin myös muita puulajeja monipuolistamaan aluetta.

5 Varttunut kasvatusmetsä – raaka-aineesta osaksi arkea
Nämä männyt ovat kasvaneet tällä paikalla jo vuodesta 1950. Vuosien varrella metsän kasvusta on pidetty huolta kahdella harvennushakkuulla, joista saatua puuta on hyödynnetty sellun, paperin ja sahatavaran valmistuksessa. Harvennuksissa olemme kiinnittäneet huomiota siihen, että metsään on jätetty hyväkuntoisimmat puut, joista saadaan huippulaatuista tukkipuuta. Lähimpänä rantaa humisevat männyt ja muut puut auttavat suojelemaan vesistöjä valumilta sekä turvaamaan luonnon monimuotoisuutta. Siksi olemme jättäneet maisemaakin rikastuttavan rantametsän metsätaloustoimien ulkopuolelle.

6 Niemi – hengähdä rauhassa
Tämä vesireitin varrella oleva niemi oli aikoinaan tärkeä tukinuittopaikka. Tukkeja kuljetettiin vesistöjä pitkin uittamalla Kymijokivarren sahoille ja tehtaille. Nykyään niemi toimii rentoutumis- ja virkistyspaikkana, joten olemme jättäneet sen metsätalouskäytön ulkopuolelle. Niemeä kierrellessäsi voit ihastella esimerkiksi Etelä-Suomessa harvinaisia kilpikaarnamäntyjä, joilla on tärkeä rooli luonnon monimuotoisuuden säilyttämisessä.

7 Haapa - haviseva elämänpuu
Haapa ei ole taloudellisesti merkittävä puulaji, mutta metsien monimuotoisuuden kannalta sillä on erityistä arvoa. Haavan seuralaislajistoon kuuluu poikkeuksellisen suuri joukko kääpiä, sammalia, jäkäliä ja hyönteisiä, joille juuri haapa tarjoaa ihanteelliset elinolosuhteet. Haapa on myös monien kolopesijöiden suosiossa, sillä siihen on helppo kaivertaa pesäkolo. Vanhat palokärjen tekemät kolot soveltuvat helmipöllön, telkän tai jopa uuttukyyhkyn pesäksi. Myös liito-orava käyttää järeitä kolohaapoja pesäpuinaan.

8 Lahopuu – merkittävä monimuotoisuuden kannalta
Lahoavat puut ovat tärkeässä roolissa metsien monimuotoisuuden säilyttämisessä. Suomen metsissä elää tuhansia lajeja, jotka ovat jollain tavalla riippuvaisia lahopuista. Lahopuita tarvitsevat niin puita lahottavat sienilajit kuin puiden pinnoilla elävät jäkälät ja sammalet. Monille hyönteisille lahopuut tarjoavat otollisen elinympäristön, ja linnut puolestaan saavat ravintoa lahopuissa viihtyvistä hyönteisistä. Lahopuut eivät levitä tauteja eikä niistä leviä hyönteistuhoja, vaan itse asiassa lahopuut vaikuttavat metsän terveyteen myönteisesti. Tästä syystä jätämme lahopuut metsiin hakkuiden yhteydessä.

9 Jyrkänne alusmetsineen – uniikki luontokohde
Jyrkänne ja sen alapuolella kasvava alusmetsä muodostavat ainutkertaisen luontokohteen, jonka olosuhteet poikkeavat paljon ympäröivästä alueesta: paikka on varjoisa, viileä ja kostea ja maaperä hyvin ravinnerikasta. Olosuhteilla onkin suuri vaikutus puulajistoon ja pintakasvillisuuteen. Jyrkänteen alusmetsässä kasvaa monia puulajeja, ja siellä on myös jykeviä runkolahopuita. Tässä suojellussa kohteessa voit bongata esimerkiksi puulajeista metsälehmuksen, pensaista näsiän ja muista kasvilajeista mustakonnanmarjan ja kevätlinnunherneen.

10 Rapakivi – yksi nuorimmista kivilajeista
Kymenlaakson maakuntakiven eli rapakiven nimi voi olla hieman harhaanjohtava, kyseessä ei suinkaan ole mutainen tai kurainen kivi vaan graniitteihin kuuluva kivi, joka saa nimensä siitä, että se rapautuu helposti soraksi. Vaikka iältään rapakivi on jo noin 1,7 miljardia vuotta vanha, kyseessä on yksi Suomen kallioperän nuorimmista kivilajeista. Kymenlaakson metsissä liikkuessasi voit nähdä lukuisia sammalen peittämiä pieniä kumpareita, jotka ovat muodostuneet rapakiven hajotessa. Helposti murenevaa rapakiveä on perinteisesti hyödynnetty esimerkiksi teiden rakentamisessa.

11 Uudistuskypsä metsä – uuden alku
Alueella sijaitseva runsaspuustoinen ja jykevä kuusimetsä on istutettu jo vuonna 1945. Metsää on hoidettu vuosien varrella muun muassa kahdella harvennushakkuulla, jotka ovat antaneet jäljelle jääneille puille mahdollisuuden kasvaa vahvoiksi. Kasvaessaan puut ovat sitoneet ilmakehästä hiilidioksidia. Metsät ovat ihmisten ja maapallon hyvinvoinnin kannalta monella tapaa tärkeitä, ja niillä on suuri rooli myös ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. Kun puusta valmistetaan erilaisia tuotteita, puustoon sitoutunut hiili pysyy varastoituneena tuotteissa niiden elinkaaren ajan. Seuraava toimenpide tässä kuusimetsässä on uudistushakkuu. Tällöin vanhat puut poistetaan, jotta uudet saavat mahdollisuuden kasvaa. Uudistushakkuusta saadaan pääosin tukkipuuta, jota voidaan hyödyntää esimerkiksi rakentamisessa ja huonekalujen valmistuksessa.

Tilaus
Jos tilaus on keskeneräinen, näet sen tiedot tässä.