Verlan yhtenäinen tehdasmiljöö on kuin ihmeen kaupalla välttynyt purkamisilta ja sopimattomilta lisärakennuksilta. Sen ehjänä kokonaisuutena säilynyt omaleimainen arkkitehtuuri muodostaa jo sinänsä nähtävyyden.

Verlan omaleimaisen ilmeen arkkitehti

Saksalaista syntyperää oleva viipurilainen arkkitehti Eduard Dippell (1855 - 1912) loi Verlan nykyisen ilmeen vuosina 1885 - 1902. Hän oli tehtaan pääosakas Wilhelm Dippellin veli. Hän opiskeli Hannoverin Polyteknillisessä koulussa ja valmistui arkkitehdiksi vuonna 1876.

Eduard Dippell oli heti valmistumisestaan alkaen sangen tuottelias. Ennen Verla-projektejaan hän suunnitteli Hovinmaan puuhiomon (1876), kaksikerroksisen liike- ja toimistorakennuksen Viipuriin (1880), Viipurin uuden tuomiokirkon (1881 ja 1891-1892), Nuijamaan kappelikirkon sekä yhden asuinrakennuksen (1887), Papulanvuoren näkötornin Viipuriin (1889) ja Rakkolanjoen kaakelitehtaan (1889).

Verlan tehtaiden rakentamisen aikaankin Dippellin suunnittelemia rakennuksia kohosi muuallekin. Viipurin venäläisen seurakunnan talo (1883), Papulan varastorakennukset samoin Viipuriin (1896 ja 1897) sekä Viipurin Pantsar-lahden vuokrakasarmi ja Oy Torkelin varasto- ja asuinrakennus (1897).

Eduard Dippell otti vuosien 1874 ja 1892 tulipalojen viisastuttamana rakennusmateriaalikseen tiilen. Verlan tiiliarkkitehtuuri sai muotonsa lähinnä englantilaisesta ja saksalaisesta teollisuusarkkitehtuurista. Rakennuksissa on runsaasti koristemuurausta. Dippell leikitteli myös puolipilarimaisilla ulkonemilla, kirkkomaisilla päätykoristeilla ja mielikuvituksellisilla rautaisilla kattokoristeilla.

 

Ensimmäiseksi nousi Patruunan pytinki

Ensimmäinen Dippellin Verlassa säilyneistä suunnittelutöistä on tehtaan johtajan asunto, Patruunan pytinki (1885). Se edustaa kansainvälistä koristeellisen puurakentamisen tyylivirtausta, joka levisi Suomeen 1860-luvulla saavuttaen suosiota ensin rautatieasemien ja huviloiden rakentajien keskuudessa.

Komea kuivaamo valmistui ennätysajassa

Kun vanha pahvien kuivaamorakennus paloi perustuksiaan myöten 17.9.1893, päätettiin uusi rakentaa kestävämmäksi. Eduard Dippellin suunnittelema kuivaamo muurattiin tiilistä. Tarkkasilmäisenä arkkitehtina hän sijoitti uuden kuivaamon kirkkomaisen päädyn hallitsemaan koko tehdasaluetta, lähestyttiinpä sitä maantieltä tai vesireitiltä päin.

Komea nelikerroksinen kuivaamo nousi ennätysajassa, kolmessa kuukaudessa, ja valmistui vuoden 1893 lopulla. Rakentamisen tahtia kuvastaa Valkealan kirkkoherralle lähetetty kirje, jossa häntä pyydettiin kuuluttamaan jumalanpalveluksessa: "Yli sata hevosta voi saada jokapäiväisen rahdin Selänpään asemalta, jos halukkaat rahtimiehet heti ilmoittavat itsensä."

Uusi tehdas rakennettiin toimivan päälle

Erikoislaatuisin tehdasalueen rakennushankkeista oli uuden hiomon ja pahvitehtaan rakentaminen. Ongelmana oli, että vanha hirsirunkoinen rakennus oli vasta runsaat kymmenen vuotta vanha eikä tuotantoa voitu keskeyttää useiksi kuukausiksi. Vaikka tehdas oli jo rakentamisaikanaan uusgoottilaisine ilmeineen vähän vanhahtava, se oli teknisesti edistyksellinen. Arkkitehti Dippell muun muassa korvasi perinteiset puiset välipohjat teräsbetonirakennelmilla.

Arkkitehti Dippellin kekseliäisyys ja korkea ammattitaito tulivat avuksi tässäkin pulmassa. Uusi koristeellinen tehdas muurattiin vanhan rakennuksen ympärille vuonna 1895 niin, että kun ulkoseinät olivat valmiit, vanha puurakennus purettiin ja korvattiin uusilla tuki- ja kattorakenteilla. Näin tehdas tuotti pahvia lähes koko rakennusajan.

Patruunan pytingin laajennus ja myllymakasiini

Kolmen vuoden kuluttua, 1898, oli vuorossa kartanomaisen Patruunan pytingin kaksikerroksinen tornimainen laajennusosa. Samoihin aikoihin tehtiin pytingin ympärille värikäs puisto ja keilarata paviljonkeineen sekä kuusikulmainen palokalustovaja.

Vuonna 1902 puistoon rakennettiin vielä Dippellin suunnittelema koristeellinen makasiini. Tämä myöhemmin osittain myllyksi muutettu rakennus muurattiin alueen punatiilisen ilmeen kevennykseksi vaaleasta, harvinaisesta Rakkolanjoen kaakelitehtaan valmistamasta maasälpätiilestä.